Asuntosuunnittelua

Eilen saimme uuden tehtävän Katrilta. Pitäisi suunnitella tiloja "asiakkaalle". Valitsin Lennin ja Leon, pienten koululaisten huoneiden ideoinnin. Katsotaan mihin rahkeet riittävät. Tänään menen asiakaskäynnille haastattelemaan ja kuulostelemaan mitä tarpeita heillä on. Pojat tuntien niitä löytyy.
Ensimmäinen päivä kun en mene kouluun, vaan teen töitä muualla.  Lähdein perniöön Kuusipuuntielle. Siellä vietti  taannoin 1vuotispäivää  prinsessa Leia, poikien pikkusisko.

Leia 1 vuotta

                                   Poikien huoneet ennen muutosta

Lennin huone 

Lennin huone

Leon huone yläkerrassa

Yritän suunnitella heidän huoneisiin mukavaa rentoa sisustusta ja sitä aina niin tarpeellista säilytystilaa, mitä vuonna 1965 valmistuneessa talossa on älyttömän vähän. Pojilla ei ollut muita toiveita kuin se, että ei samaan huoneeseen.

Sain poikien äidiltä pohjapiirrustuksen, jonka päivitin, eli piirsin mittakaavassa itse ottamien mittojen mukaan.
Teen suunnitelman skissipaperia avuksi käyttäen. Käsin piirtäen ja aksonometriaa harjoi-
tellen.

Syyskuun viimeinen viikko

Tänään on 24.9.Se tarkoittaa 35 v. naimisissa-päivää, mutta täällä aherretaan uusien  unelmien parissa.
Perjantaina oli  ensimmäisten oikeiden tehtävien palautuspäivä, kritiikki unelmien tila ja tilasommittelu-työlle. Vähän jännitti, mutta hengissä selvittiin.
Kapalevystä tehdyn pienoismallin nimi oli "ensiaskel" ja toisen työn nimi oli "tupa kalliolla"
Elämä opiskelijana on kyllä mukavaa.  Ja vaimonakin olo, välillä.

Viisi viikkoa takana

Aika on mennyt siivillä. Tällä viikolla olemme saaneet Katrin johdolla opiskella tilasommittelua. haastavaa. Mietimme millainen tila luo positiivisen tai negatiivisen tunteen ja mitkä siihen vaikuttavat: hajut/tuoksut, äänet, valoisuus/valaistus, avaruus, harmonia ym.
Opiskelu on ollut todella antoisaa. Meillä on hyvä yhteishenki. Tupu sanoi: mitä enemmän itse jaat, sen enemmän saat, pitää paikkaansa meidän luokassa.

Minun tilaelämykseni nimi oli "tupa kalliolla". Lapsuuteni maisemiin suunniteltu piilopirtti.
Toinen työ oli tehdä kapalevystä tilasommittelu. Ehtona oli käyttää vain valkoista. Itse nakkisormena olin ihan pulassa. Mutta korttitalo pysyi kuin pysyikin kasassa. Pienoismallin nimi on "ensiaskel". Suunnittelin myös yhden huonekalun, pöydän, jämäpaloista tietenkin. 

Voitte nauraa vapaasti. Nautin joka hetkestä.
Eilen elämääni astui Lissu, ensimmäinen ikioma koira, kodinvaihtaja, voi sitä rakkauden määrää.

Kävimme myös Veturitallissa katsomassa valokuvanäyttelyä ja Habitaremessuilla yhdessä.

Kolme viikkoa

Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Edelleen tunnen olevani oikealla tiellä, muutoksen siis. Koulussa on mukava olla, rento ja positiivinen tunnelma, paljon uutta ja paljon ajateltavaa.
 Olen opetellut aksonometriaa, yhden pisteen perspektiiviä, värioppia , illustraatiota , muistamaan luokkatovereiden nimiä,  selvisin työturvallisuuskorttikokeesta ja "pistokokeesta". Maanantaina meillä on tilojen sommittelua ja tiistaina on Naarila -päivä.
 Kotioloissa on myös aistittavissa muutoksen tuulia. Nuorimmainen on muuttamassa omaan asuntoon kunhan saadaan sen täydellinen remontti valmiiksi. On haikeaa, mutta myös mukavaa, niinhän sen kuuluu mennä, elämän. Edelleen tuntuu hyvältä.  Aurinko paistaa.