Kevätretki Kemiöön 21.5.2019

   

21.5 Kemiö Sagalund

Omenapuu kukkii kauniina Sagalundissa 

Kevään kaunein päivä. Mukavien ihmisten kanssa. Kesää ja vapautta odotellen.
Paljon on tullut opittua, mutta tärkeintä on ollut tunne, että tekee sitä mistä nauttii
ja missä on hyvä.

Lisää kuvateksti

                   

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

                                                                       

Finnhova Kemiössä

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Sagalundia

Tammenpään kartano , arkkitehtuurikohteeni kotiseudullani

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

 Arkkitehtuurikohde kotiseudullani, joka omasta mielestäni on arvokas, sijaitse Kokkilan kylässä. Kylä on osa entistä Angelniemen kuntaa (Angelniemi liitettiin Halikkoon 1967 ja sittemmin Saloon 2009).
Tammenpää on oma kylänsä. Tilalla sijaitsee Tammenpään kartano ja monta mielenkiintoista vanhaa rakennusta ja kulttuurikohdetta. (mm. 500 vuotta vanha mänty).
Tammenpää on myös 60 lypsävää omistava maitotila.

Valitsin kohteeni siksi, että olen kasvanut tuon tilan kyljessä, nauttinut sen kauniista miljööstä, kuullut siitä paljon juttuja, totta ja tarinoitakin, se on myös aikoinaan ollut mummoni, enoni ja isäni ja monen muun työpaikka.
  Kartanoon liittyy paljon hyviä muistoja, ehkä siksi olen aina ollut kiinnostunut menneestä ajasta ja kartanoromantiikasta.
  

Nyt tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Tilan menestys ja tulevaisuus on ollut vahvasti kiinni maan mullassa ja lehmissä. 
Aikanaan tilalla toimi myös kauppapuutarha.
Tila työllisti Kokkilan kyläläisiä. Monet asuivat Tammenpään kartanon asumuksissa. 
Muistan Topin ja Sirkan, Helgan, Peten, Lindholmin Idan, pehtoorskan, Kylmälän väen, Tammin Taimin ja Emilin, Madeleinen,Lilun, Wavan, Jessican, Mikaelan ja monen muun. Ja tietysti Isabellan, hevosen. Monet satatuhatta (satatonnarit) litraa maitoa antaneet lypsävät.
Ann-Louise Wiklund kertoi minulle, että Tammenpään karjan lehmälinjoja voi seurata taaksepäin vuoteen 1923. Ennen sitäkin oli lehmiä, mutta tilastot loppuvat tuohon vuoteen.

Lisää kuvateksti

EU tuo oman huolensa jatkumosta ja tietenkin se, ettei nykysukupolvi ole samalla lailla kiinnostunut jatkamaan ainakaan karjanpitoa.
Nykyään tilalla ei ole ulkopuolista työvoimaa kuin satunnaisesti. Navetta on pihattonavetta, lehmäystävällinen paikka. Sain käydä tutustumassa kartanoon, mutta navetta oli minulle se suurempi kokemus.
Maat ja talot säilyvät tulevillekin sukupolville, keitä he sitten kulloinkin ovat, mutta suomalainen lehmä, maitotalous, maanviljelys, omatuotanto ja kaikki mikä siihen liittyy, on mietinnän paikka. Ei ole helppoa olla päättämässä tätäkään asiaa. Ei käy kateeksi, voin vain toivottaa mihin ratkaisuun päädyttekin, tehkää se sydämellänne.
Tammenpään merkitys Kokkilan kylälle on aina ollut paikallista identiteettiä vahvistava, Monet muistot ovat yhdistäneet ihmisiä kautta aikain ja onhan kartanon siteet sukulaisuuden kautta useisiin mahtikartanoihinkin historian lehtiä havisuttavaa.
Minulle Tammenpää on kotiseutu. Siitä myös kumpuaa mielenkiintoni historiaan. Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Ja tietysti niin kuin muillakin kartanoilla, Tammenpäälläkin on oma kummituksensa....tänäkin päivänä...ja tulevaisuudessa.

Historiaa. Faktaa ja fiktiotakin.
Päärakennuksen rakennutti Aleksei Matvejev 1860-luvulla, ja se noudattelee uusklassista tyyliä. Kartanoa on laajennettu 1900-luvulla, samaan aikaan valmistui myös pylväikkö kartanon etupuolelle.
Siitä tuli aateliskartano 1800-luvun lopussa Oswald Wasastjernan lunastettua sen suvulleen.
Ei ole onni aina matkassa aatelisillakaan. Kartanon historiankulun muutti pienen perijän kuolema. Wasastjernan sukulainen Sigrid wava vonEssen (1902-1985) tuli kartanon ja tilan omistajaksi ja hän oli myös perheetön, joten adoptoi veljensä (Mannerheim-ristin ritari no 30, Hans von Essen) tyttäret (Madeleine von Essen ja Ann-Louise Wiklund). Jälkimäisen tyttäret Kia ja Jessica ovat nyt tilan omistajia.
Tämä lyhykäisyydessään. Kartanon historia on todella mielenkiintoinen, siihen ovat vaikuttaneet niin monet seikat. 
Voin vain todeta, ettei aateliselämä suinkaan ole kadehtimisen vaan kunnioittamisen arvoinen asia. Elämä tilalla on tänäkin päivänä työtä 24/7, arvokkaiden vanhojen (museo) kohteiden ja esineiden säilyttäminen ja korjaaminen on kallista ja aikaa vievää. Poissa ovat unelmieni kauniit puvut ja tanssiaiset.

Lisää kuvateksti

Lapsuuteni maisemiin on kuulunut vanha ja sammaloitunut kivisilta ja siihen liittyvä kivinen (siis oikeista kivistä tehty) talo. Hongisto nimeltään (portinvartian talo). Kalliolle piti tulla kivilinna joten oli ihan loogista tehdä ensin (1917) silta ja tupa. Sota ja heikko taloudellinen tilanne kuitenkin pakottivat luopumaan koko suunnitelmasta ja niin jäi tämä jo valmiiksi saatettu meidän aikalaisten ihmeteltäväksi.
Linnan paikalla on myllynkivi.
Sillalta jatkuu mutkien kautta polku muistomerkille, jonka tuo pieni Halikon kirkon hautuumaahan sukuhautaan siunattu poika sai muistokseen. Alue on yksityinen ja sinne voi olla asiaa vain luvalla. Sekin tekee asiasta jotenkin niin herkän. 
Sillan ja tuvan tehneet työmiehet olivat tyytyväisiä kun kivet ( jotka myöhemmin paljastuivat muinaishautakumpujen kiviksi) olivat niin sopivasti omasta takaa käden ulottuvilta.
Hongiston tuvassa asuneet tunsin lapsena , en kuitenkaan koskaan ole ollut sisällä tuossa kiinnostavasa mökissä. Nykyään tupa on kesämökki käytössä.

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

myllynkivi ja mun paras ystävä

Ajatelkaa haavetta linnasta ihanalla näköalalla korkealla kalliolla, se vaihtui Tammenpään kartanoon, jonka näköalassa ei liene valittamista.
Siten on jälkipolvilla yksi "taakka" vähemmän huolehdittavana. 
Sattumilla on aina sanansa sanottavana meidän suunnitelmiimme, ovatpa ne sitten linnoja tai hieman pienempiä unelmia.




.

Arkkitehtuurikohde kotiseudullani

Kuvia Tammenpäästä

Helga Kontola

Tammenpään traktori

kanoja

 ja possuja

Hvitträsk

puu liian lähellä

ihana ovi

korkea seinä

ihana puisto

Tänään olin pois koulusta ja kävin Lissun kanssa kirkkonummella silmälääkärissä.
Samalla päätin käydä sivistymässä taiteilijakodissa, (NIMIHIRVIÖ).

Remontin takia en päässyt sisätiloihin( ja Lissunkaan ), mutta katsomista riitti ihan ulkopuolellakin. 

huvimaja

Kevättä rinnassa

 Edellisestä päivityksestä on kulunut ikuisuus. 1.4 alkoi tilan stailausta, 2.4 valokuvausta, 3.4 yrittäjämäinen toiminta ja yrittäjyysleiri (hipaisua), Sketchuppia lisää, 17.4 kulttuuriympäristöä. Tässä kevään ohjelmaa. Tilan stailaamiseen valittiin messuosaston suunnittelua ja valokuvaukseen piti olla oikea asiakas, jonka tuotteita voimme kuvata vaikka mainostarkoitukseen. Jakauduimme ryhmiin ja kävimme hakemassa Veikon Koneelta Salosta Kitchen Aid- tuoteperheen laitteita. Teimme esivalmistelut huolella, taustat ja stailaukset. Fotoshoppia, Illustraattoria ja Light roomia, resoluutioita ym.huh, sanahirviöitä. Hengissä selvittiin. Kuvista tuli hienoja ja Veikon Kone sai suklaawilhelmiinoja kiitokseksi.

Kitchen aid  vedenkeitin brunssilla

Messuosastostakin tuli toimiva ja opin ainakin sen, että en yritä pienentää ketchupissa warehousista tuotuja koneita hyllyyn sopivaksi, vaan otan oikean kokoisen hyllyn, johon tuotteet on helppo upottaa. Kantapään kautta. Näillä mennään.

Messuosaston suunnittelua huhtikuun päivinä

Yrittäjyyspäivänä saimme tehtävän suunnitella montessoripäiväkoti Aurinkoleijonalle tiloja ottaen huomioon yhteistyökumppanit ym. ei vaan pelkästään sisustussuunnittelua. Vaan kaikkea siihen liittyvää, asioita , jotka ovat taustalla. Ryhmätyönä. Meidän ryhmä oivalsi tehtävän oikein. Vitonen tuli. 
 Kulttuuriympäristö piti sisällään kolme tehtävää. Ryhmätyö, jonka aiheeksi minulle ja Annille valikoitui Uneskon maailman seitsemän kulttuuriperintökohdetta Suomessa ,arkkitehtuurikohde kotiseudultani ja pihasuunnittelu asiakkaalle tai itselle. Valitsin toiseen tehtävään Tammenpään kartanotilan ja kolmanteen tehtävään Muurlan kivitalon saunatuvan ulko-oleskelualueen suuunnittelun. Maaliin päästiin.

lähtötilanne

sketchupilla aikaan saatua

vähän vaiheessa

autocadilla piirretty

pohjapiirros työn alla