Helmikuussa

Aika on taas rientänyt hurjaa vauhtia kohti valoa.
Koulussa olemme saaneet opiskella Autocadin suurta maailmaa ja vielä suurempaa mennyttä aikaa.

Renesanssi, barokki, rokokoo, kustavilaisuus, empire, biedermeier,  ja niiden sekoitusta, Turun linnaa ja arkkitehtuurin ja sisustuksen historiaa, ai että tykkään.

Ruotsin kuninkaan linnan museossa

Näillä vaunuilla olisi hienoa kruisailla

Vävypojallani Davidilla on antiikkikauppa Lincolnissa, tyttäreni on sisustuksn ja pukeutumisen ja monen muun  historian asian  kävelevä tietokirja, nyt äitikin tietää jotain, vaan ei muista.

Tykkään entisajan kalusteista, mitä kaikkea ne osaisivatkaan kertoa, jos puhuisivat.
Koskettelemalla ja hypistelemällä voi kokea jotain uskomatonta, mennyt aika vilahtaa silmien ohi.
Ja sitten muistan, ettei se piian elämä menneinäkään aikakausina olisi ollut muuta kuin niiden huonekalujen kiillottamista ja käskyläisenä olemista, alhaisten osa ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista. Ja sehän se minun, tavalliseen sukuun syntyneen osa olisi ollut, kuolla nuorena ja hampaattomana.

piikatyttö

Ensiviikolla tiedossa Tukholman sisustusmessut. Toivottavasti pysytään terveenä. Elämä on tässä ja nyt.
,